Toinen neuvolakäynti ja laboratoriokokeiden tulokset

Onneksi laboratoriokokeissani ei ollut mitään poikkeavaa, joka olisi jäänyt itseltäni huomaamatta. Veriryhmäni on O ja olen Rhesus-positiivinen, joten raskautta haittaavia vasta-aineita ei ole. Pieniverenkuvan tulokset olivat normaalit.

Sairauksista kuppatesti, HIV-testi ja B-hepatiitti olivat kaikki negatiivisia. Virtsakokeesta ei löytynyt bakteerikasvua. Virtsan kemiallinen seulonta oli myös normaali, eikä virtsaan ollut erittynyt glukoosia (sokeria), proteiinia (valkuaisaineita), veren valkosoluja, verta, ketoaineita (rasvan energiatuotannossa syntyviä orgaanisia happoja) tai nitriittiä (kolibakteerien valmistamaa typpiyhdistettä). Normaali tulos virtsakokeessa ei johda laboratorion seurantatutkimuksiin.

Mitä pitää muistaa tehdä ennen neuvolaa...

Sen sijaan jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä teen itse normaaliin tapaan virtsanäytteen pikamittauksen. Neuvolan vessassa on näytteen ottoa varten koepurkkeja. Näyteliuska kastetaan purkin virtsaan. Liuskasta tulkitaan värikartan mukaisesti, että virtsassa ei ole glukoosia tai proteiinia. Oma virtsatestini näyttää kartan mukaan normaalilta.

Ennen terveydenhoitajalle menoa olen myös itse mitannut verenpaineeni ja tarkistanut painoni. Jos kotoa ei löydy tarvittavia laitteita, on neuvolassa erillisiä mittauspisteitä. Verenpainetta on tärkeä seurata esimerkiksi raskausmyrkytyksen vuoksi. Verenpaineeni on yleensä matala, ja niin se oli myös ainakin tässä vaiheessa raskauttani. 

Arvoiksi mittasin 108/68, kun normaali viitearvo on 120/80. Matalan verenpaineen osalta ei tarvitse olla huolissaan, mutta ylös noustessa pitää tietenkin varoa huimausta. Painoni ei ole vielä noussut kuin vain 1,3 kiloa edellisestä neuvolakäynnistä.

Raudan saanti

Terveydenhoitaja mittaa myös sormenpäästä hemoglobiinin. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä hemoglobiinini oli 128, mutta nyt se oli laskenut 118:aan. Hemoglobiinin lisäksi minulla on ollut matala ferritiini, eli rautavarastot ovat melko tyhjillään. Rautatilannettani pitää alkaa seuraamaan ja pohtimaan, mitä sille pitäisi tehdä. Rautalisävalmisteet eivät minulla imeydy kovin hyvin ja lisäksi ne tuottavat vatsakipua ja närästystä.

Neuvolassa sikiön sydänääniä mitataan doppler-laitteella. Ainakin omassa neuvolassamme laite näyttää todella vanhalta, ja voi olla oma mielikuvani, mutta aika epäluotettavalta. Terveydenhoitaja yrittää anturin avulla löytää sikiön sykkeen, jolle laite antaa lukemat. 

Hän ei kuitenkaan tiedä ollenkaan, miten sikiö kohdussa makaa ja missä kohtaa sydänäänet saisi kuulumaan. Tällä kertaa syke löytyi kuhinan ja rotinan keskeltä, ja lukemaksi mitattiin 145. Sikiön sykkeen mittaukseen tarkoitettuja doppler-laitteita voi ostaa myös kotikäyttöön, joten se ehkä kertoo niiden tehokkuudesta jotain.

Terveydenhoitaja tunnusteli vatsaa, mutta ainakaan vielä hän ei mitannut sitä. Vaihe, jossa kohdun kasvua (sf-mitta) mitataan, tulee varmaan myöhemmin.

Olin tämän raskauden osalta omalla terveydenhoitajallani ensimmäistä kertaa, joten keskustelimme myös ajatuksistani raskaudesta. Hän tiesi tietenkin aikaisemmasta Edwardin syndrooman vuoksi keskeytetystä raskaudesta. Kuten jo varmaan kirjoituksistani on selvinnyt, oli tämä raskaus meille erittäin toivottu, mutta olin etenkin kromosomihäiriöistä erittäin huolissani.

Terveydenhoitajalleni kerroin, että ikäni on edelleen se, joka minua eniten mietityttää. Vaikka kromosomihäiriöitä ei tutkimusten mukaan ole, ja raskausdiabeteksesta ei ainakaan vielä ole tietoa, mietin aina välillä, onko kehoni liian vanha? 

Ja sitten vielä, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen? Pienen kanssa valvominen ei varmaan suju ihan samalla tavalla kuin parikymppisellä. Sain terveydenhoitajaltani kannustavia ja huoltani helpottavia vakuutteluja, että kaikki sujuu hyvin ja tulen kyllä selviämään hienosti.

Keskustelumme aikana hän sanoi jälkikäteen ajatuksia herättävän asian. Terveydenhoitajani sanoi, että hän joutuu tarkistamaan tiedoista pari kertaa, onko ensimmäiselle neuvolakäynnille tulossa alle 35-vuotias raskaana oleva nainen. 

Tilanne varmaan vaihtelee alueittain, tämä kuulostaa todella huolestuttavalta yhteiskunnan kannalta, ja aluksi hänen kommenttinsa tuntui omasta mielestäni hieman ihmeelliseltä. Toisaalta Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut ja syntyvyys on laskenut merkittävästi vuodesta 2010. Lähdin itse pohtimaan asiaa vähän laajemmin. Miksi näin on käynyt? Lisää aiheesta hieman myöhemmin.