Vauva, taapero ja tutkimus
Olen henkilö, joka teki väitöstutkimustaan yli kymmenen vuotta. Liittyihän ajan kulumiseen toki se, että kyseessä oli pitkittäistutkimus ja minun oli annettava aineistoni kasvaa, mutta oli sen venymisessä muitakin syitä. Elämä oli yksinkertaisesti liian innostavaa ja kiireistä muuten, jotta olisin saanut patisteltua itseni ahertamaan vapaa-ajallani kirjastossa aineistoni parissa.
Kaikkien läheistenikin yllätykseksi motivaationi ja jopa tilaa elämässäni työlle löytyi, kun sain vauvan. Ja puolentoista vuoden päästä toisen. Kun sosiaaliset kontaktit ja oma vapaa-aika oli muutenkin hetkellisesti nollaantunut, oli luksusta päästä hetkeksi lukemaan aikuisten kirjallisuutta kirjastoon ja pohtimaan muitakin asioita, kuin kestovaippapyykkejä tai pakastettuja rintamaitopusseja.
Ilman äitini lastenhoitoapua ja mieheni osallisuutta mm. oman vanhempainvapaan käytössä en tietenkään olisi selvinnyt.
Näin jälkeenpäin kiteytän samassa elämäntilanteessa olevalle muutaman ohjeen, kuinka homma hoituu.
1.
Käytä kaikki ne hetket, kun vauva/ taapero nukkuu joko siihen, että nukut itse tai teet jonkin pikaisen asian opiskeluusi liittyen (eli älä ajattele voivasi kirjoittaa kokonaista kappaletta 20 minuutin pikaunilla, mutta yhden merkittävän lähdeviitteen löytämiseen tai kuvatekstien kirjoittamiseen se riittää hyvin.
2.
Älä ylisuorita tai koe liian suurta painetta siitä, että sinun tulee selvitä yksin. Itse soitin väitöskirjan viimeistelyvaiheessa dead linen lähestyessä ja tietokoneen hävitettyä oleelliset muutokset - alakerran eläkkeellä olevalle naapurille ennen aamukahdeksaa. Pyysin häntä hetkellisesti katsomaan lapsia, jotta sain korjattua tilanteen. Tämä kokemus vain lähensi meitä, ja naapuri -ainakin esitti - kiitollisuutta siitä, että häneen luotettiin ja hän sai olla kiitoksissa mukana väitöspäivänäni.
3.
Hyödynnä alitajunnan työskentely silloinkin, kun et ole aktiivisessa analysoimis-, kirjoittamis- tai lukemistyössä. Ota teema, mitä pohdit vaunukävelyillä, yöllisillä imetyshetkilläsi tai viikatessasi pyykkiä. Pidä lähelläsi muistilehtiötä ja kynää tai kännykkää, johon voit tehdä muistiinpanoja oivalluksistasi.
4.
Ime voimaa vauvan ja taaperon läsnäolosta: hymyyn vastaaminen antaa endorfiinia ja oksitosiinia ja se tekee omasta olostasikin positiivisen ja aikaansaavan. Itselleni energiaa eniten antavia taukoja olivat keskellä päivää pidetyt kylpyhetket nauravan vauvan kanssa. Ammenna samaa uteliaisuutta opiskeltavaa tai tutkittavaa asiaasi kohtaan, kuten taaperosi, joka hokee: "Oho! Outoo!"
5.
Juttele vauvallesi/ taaperollesi oppimistasi asioista, laula siitä itse keksimiäsi lauluja tai lue vaikka ääneen tenttikirjojasi. Lapsi tarvitsee puhetta ja vastavuoroista läsnäoloa oppiakseen kieltä, mutta ei välttämättä aina lastenkirjoja. Ihminen oppii tutkimusten mukaan parhaiten, kun opettaa oppimaansa asiaa muille: tee tätä sille yleisölle, joka kotonasi on.
Väitöstilaisuuden aluksi pitämääni lektiota harjoitellessani ääneen lapsilleni sain hyvää treeniä siitä, jos joudun syystä tai toisesta keskeyttämään puheen tai ympärillä tapahtuu jotain yllättävää. Itse väitöstilaisuus olikin sitten helppo homma, kun kukaan ei keskeyttänyt ja lauseet olivat treenattu useaan kertaan kellottamalla 20 minuutin pituiseksi kokonaisuudeksi.
6.
Ota kaikki säälipisteet käyttöön: yliopiston kirjaston ahtailla käytävillä tuplarattaiden kanssa sukkuloidessasi ota ilolla kirjastonhoitajan tarjoama lähdekirjallisuuden etsimisapu vastaan, vaikka hän ei muille aikaansa niin tarjoaisikaan. Väitösohjaajasi tiivistää sanomansa napakasti, kun yliopiston käytävällä nukkuvat lapset päiväuniaan ohjauksesi ajan.
7.
Ankkuroi itsellesi positiivisia mielikuvia siitä, kun työ on vihdoin valmis. Suunnittele valmistumisjuhlia ja piirrä niistä kuva. Kuvittele, kuinka vanha lapsesi on silloin, mitä taitoja hänellä jo on. Kirjoita juhlava kiitospuheesi valmiiksi, jonka liikuttavista sanoista omistaa aherruksesi lapsillesi, saat voimaa kesken arkisimmankin aherruksen.
8.
Muista, että elämäsi tärkein ja merkittävin tehtävä lasten ollessa pieniä, on olla äiti. Tämä antaa suhteellisuuden tajua siihen, ettei esim. opinnäytetyöstä voi tulla elämän tärkein projekti, jota hiot perfetionismissasi loputtomasti.
Suhtaudu siihen kuin harrastukseen, mahdollisuuteen pitää hauskaa ja löytää flow. Tällä annat lapsillesikin mallin, kuinka elämässä tulee säilyttää sama vapaus ja innostus, kun lapsen leikkiessä ja oppiessa uutta.
9.
Älä usko, että minunkaan kolme synnytystä (kaksi poikaa ja väitöskirja) olisivat tapahtuneet näin auvoisasti. Salaisuus on siinä, että näistä imetyksenhuuruisista vuosista emme muista myöhemmin oikein mitään.
10.
Unohda ohje numero 9 toistaiseksi. Palaa siihen sitten, kun kaikki on jo ohi. Sinä selvisit.