Tuoreen päiväkotilaisen uudet ystävät: pöpöt

Uusia vanhempia varoitellaan monesta asiasta: "Lepää nyt, koska et tule nukkumaan seuraavaan kahdeksaantoista vuoteen." "Odota vaan, kun neljän/kuuden/yhdeksän kuukauden hulinat alkavat." "Kannattaa olla tyytyväinen, kun teidän Nelli vain makoilee, koska pian se on menoa." Monet näistä varoituksista voi hyvillä mielin ottaa huumorilla, koska todellisuushan on, että kukaan ei tiedä, millainen vauva kenellekin lopulta syntyy. Yksi varoitus osuu kuitenkin harmittavan usein toteen: ensimmäisen päiväkotivuoden sairastelut.

On lähes varmaa, että jollain tavalla flunssat koettelevat jokaista pienen lapsen perhettä. Meidän perheemme sai kokea karvaasti, ettei muiden vanhempien pelottelu ollut turhaa. Esikoisemme aloitti päiväkodin keväällä 2021, lähes kahden koronavuoden jälkeen. Lapsemme koko ensimmäinen elinvuosi oli mennyt tiukkojen rajoitusten parissa, minkä ansiosta tai takia monet muutkin taudit oli vältetty. 

Päiväkotiryhmässä oli ainoastaan lapsemme ikäisiä taaperoita, joista lähes kaikki olivat vielä esikoisia. Todennäköisesti näistä syistä saimme nauttia oikeastaan koko kevään ajan melko terveestä päiväkotilaisesta. 

Ehdimme jo huokaista helpotuksesta ja naiivisti todeta, että ehkä oma lapsemme ei vain sairastele. Tuli syksy, ja lapsemme aloitti osaviikkoisena uudessa päiväkodissa 1-3-vuotiaiden ryhmässä. Harjoitteluviikon jälkeen käynnistyi ensimmäinen virallinen päiväkotiviikko. 

Selvisimme kolmipäiväisestä viikosta kunnialla, kunnes tuli torstaiaamu ja ensimmäinen vapaapäivä.

Huomasimme heti, että lapsen nenä näyttää valuvan, ja hän oli muutenkin melko väsähtäneen oloinen. Tämä oli ensimmäinen merkki hänen päiväkotiuransa ensimmäisestä flunssasta, emmekä vielä osanneet edes aavistaa, mitä meillä oli edessä.

Kuinka paljon lapsen nenä saa vuotaa?

Oletimme, että aikuisten lailla lapsi olisi poissa muutamia päiviä, jonka jälkeen hän menisi taas päiväkotiin. Olisimmeko voineet olla enemmän väärässä. Flunssa kesti ja kesti, ja tiukkojen koronarajoitusten takia lapsen piti olla täysin oireeton, jotta hän voi palata päiväkotiin. Kaikki päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmat varmasti tietävät, miten kauan lapsi saattaa yskiä tai nenä vuotaa senkin jälkeen, kun lapsi ei ole enää tartuttava.

Sairasta lasta ei tietenkään ikinä saa viedä päiväkotiin, mutta huomaan, että korona-aika on tehnyt meistä monesta erityisen tarkkoja, jotta emme varmastikaan levitä mitään tautia muihin lapsiin. Rajoituksia on nyt löysennetty, ja yleinen ohjeistus on, että lapsen ei tarvitse olla täysin oireeton, jotta hän voi palata päiväkotiin. Oleellisinta on, että hänen yleisvointinsa on normaali ja että hän jaksaa olla mukana päiväkodin arjessa. 

Vaikka rajoitukset eivät ole enää niin tiukat, tarkoittaa flunssa useimmiten edelleen sitä, että lapsi saattaa joutua olemaan helposti yli viikon poissa päiväkodista. Kun näitä viikkoja tulee kahden viikon välein tai pahimmillaan alle viikon välein, ei terveitä päiväkotipäiviä jää juurikaan jäljelle.

Ensimmäisen flunssamme jälkeen jäimme juuri tällaiseen kierteeseen.

Lapsellamme oli lähes koko ajan joku tauti, joka melkein aina johti korvatulehdukseen.

Syksy olikin todella rankka, koska kuten kuka tahansa korvatulehduksesta kärsivän lapsen vanhempi tietää, tulehduksen ollessa päällä ei kukaan perheessä nuku. Kaikkein eniten sairastelusta tietenkin kärsii lapsi, joka varsinkaan ihan pienenä ei ymmärrä, miksi hänellä on niin huono olla.

Olisi helpottavaa sanoa, että osaisin kertoa joitain vippaskonsteja, joilla päiväkotilapsen sairastelua voisi joillain tavalla ehkäistä. Hyvään käsihygieniaan kannattaa toki kiinnittää huomiota ja lapsen riittävästä levosta ja monipuolisesta ruokavaliosta huolehtia. 

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että suoja tauteja vastaan tulee yleensä sairastamalla ja alkutaipaleen tavallista runsaammat sairastelut on vain hyväksyttävä. Mitään erityisiä taikarohtoja ei valitettavasti tunnu löytyvän. Kun pienessä tilassa on paljon lapsia, on luonnollista, että virukset lähtevät leviämään.

Tee elämä helpoksi kipeän lapsen kanssa

Elämme nyt päiväkotiuramme toista kevättä ja olemme ajoittain nähneet auringonpaistetta risukasassa. Parhaimmillaan lapsemme on saanut viettää jopa kaksi peräkkäistä viikkoa päiväkodissa, mikä tuntuu tässä vaiheessa jo saavutukselta. Meille on ehtinyt jo muodostua hyväksi havaitut keinot selvitä pahimmista flunssapäivistä. 

Olemme tarvittaessa antaneet tulehdus- ja/tai särkylääkettä, jos lapsi niitä kipeänä tarvitsee. Kovassa kuumeessa olemme pukeneet lapsen kevyesti ja saattaneet kylvettää häntä haaleassa vedessä. Physiomer-nenäsumute ja Nenäfriida ovat olleet apuina pahimpina päivinä ja erityisesti öisin.

Ylivoimaisesti eniten hyötyä olemme kuitenkin saaneet Baby-Vac nenäimurista, jolla saa sitkeimmätkin limat imettyä lapsen nenästä. 

Olemme toki kokeilleet myös muita keinoja kuten sipulia sängyn vieressä, mutta valitettavasti meidän kohdallamme hyökkäävä haju oli vahvempi kuin saavuttamamme hyöty.

Kun lapsen kunto sen sallii, olemme rohkeasti lähteneet ulkoilemaan paikkoihin, joissa ei ole muita ihmisiä lähellä. Erityisesti taaperoille ja taaperoiden vanhemmille viikko sisätiloissa voi muodostua melko raskaaksi, joten ulkoilu tekee kaikille hyvää. 

Pelastuksemme on myös jo ennen lapsen syntymää hankkimamme sairausvakuutus. Saimme sen puolesta muun muassa putket lapsen korviin korvatulehduskierteen päätteeksi. Olemme saaneet toki ensiluokkaista apua myös julkiselta puolelta esimerkiksi Uudessa lastensairaalassa. Kävimme siellä kovan flunssan aiheuttaman hengitysteiden ahtauman eli obstruktion vuoksi.

Koska varsinaisesti paljoa muuta ei flunssalle voi tehdä, ehkä tärkein muistutus itselleni on ollut se, että ei kannata tehdä asioista vaikeita silloin, kun niistä voi tehdä helppoja. 

Annan lapsen syödä ja juoda sitä, mikä maistuu ja annan hänen nukkua silloin, kun häntä nukuttaa.

Tärkeintä on pitää huolta lapsen riittävästä nesteytyksestä ja siitä, että hän saa riittävästi lepoa. Normaaleihin ruoka- ja unirytmeihin voi taas palata sitten, kun lapsi on terve. Kuten moneen muuhunkin asiaan myös flunssakierteeseen auttaa useimmiten yksi asia ja se on aika.