Tukiperheenä autamme, mutta saamme vielä enemmän
Olin pitkään miettinyt tukiperheeksi ryhtymistä, mutta aina empinyt ja ajatellut "no sitten joskus". Kun ystäväperheemme ryhtyi tukiperheeksi, päätimme mieheni kanssa tehdä samoin. Saimme heiltä niin hyvää palautetta.
Kävimme kurssin aiheesta SOS-Lapsikylän kautta ja saimme sieltä paljon hyvää tietoa tukiperheenä olemisesta, etenkin perheeltä, joka jo toimi tukiperheenä ja oli mukana kertomassa kokemuksistaan.
Saimme heiltä paljon vastauksia erilaisiin kysymyksiin. SOS-Lapsikylän yhteyshenkilö kävi myös luonamme katsomassa, että kotonamme on tilaa ja mahdollisuus ottaa lapsia vastaan.
Melko nopeasti kurssin jälkeen SOS-Lapsikylä otti yhteyttä ja ehdotti meille perheen, jossa oli 2-vuotiaat kaksoset. Saimme aikaa miettiä asiaa ja päätimme mieheni kanssa, että lapset voisivat olla vähän vanhempia.
Koimme, että ehdotetun perheen lapset ovat liian nuoria niihin aktiviteetteihin, joita olimme heidän kanssaan ajatelleet tehdä. Tämä myös kerrottiin SOS-Lapsikylän yhteyshenkilölle, ja hän ymmärsi täysin. Pian tämän jälkeen meille ehdotettiin uutta perhettä, jossa oli 4-vuotiaat kaksoset. Tarvetta oli ruotsinkieliselle perheelle.
Tapasimme perheen äidin SOS-Lapsikylän tiloissa. Meillä sujui hyvin, ja äiti tunsi luottamusta meihin.
Erityisesti, koska mieheni on vahvasti läsnä, ja lapset eivät omaa isäänsä tapaa. Seuraavaksi tapasimme koko perheen kotonamme, ja ihastuimme lapsiin saman tien. Lapset ihastuivat koiraamme, ja kaikki sujui hyvin. Päätimme, että lapset tulisivat luoksemme yhdeksi päiväksi ensin ilman äitiään. Seuraavalla kerralla he viettäisivät luonamme yhden yön, jonka jälkeen he voisivat pian jäädä koko viikonlopuksi.
Alku oli todella jännittävä meille kaikille, varsinkin, kun poika oli hyvin takertunut äitiinsä. Kuitenkin jo parin yökyläilyn jälkeen kaikki sujui hyvin. Nyt me kaikki jo odotamme innoissamme uutta viikonloppua yhdessä.
Meille "tukiviikonloput" ovat antaneet niin paljon iloa ja uutta eloa elämään.
"Saamme nyt toteuttaa tukiperheenä ne asiat, joita aina ajattelimme tekevämme, jos meillä olisi omia lapsia."
Saamme kokea vanhemmuutta uudella ja erilaisella tavalla. On ihanaa suunnitella yhdessä mieheni kanssa, mitä ohjelmaa keksimme viikonlopuksi. Käymme lasten kanssa luistelemassa, hiihtämässä, museoissa, eläintarhassa, ystävien luona, mökillä ja uimassa, eli siis kaikenlaista hauskaa yhdessäoloa. Vietämme myös muun muassa koti-iltoja, käymme saunassa ja pidämme leffailtoja. Käymme lisäksi mökillä ja teemme veneretkiä.
Yritämme toteuttaa viikonloppuinamme sellaisia asioita, joita lapset eivät äitinsä kanssa voi tehdä. Voimme tarjota heille jotain ekstraa. On mukava, että ystäviemme lapset ovat nykyään myös kaksosten kavereita, ja voimme leikkiä yhdessä heidän kanssaan.
On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka tärkeää mieheni läsnäolo on lapsille. He eivät tapaa omaa isäänsä, joten he takertuvat mieheeni paljon ja haluavat leikkiä hänen kanssaan. Tämä on ollut miehelleni aivan uusi kokemus, koska aikaisemmin esimerkiksi kummilapset ovat yleensä minun perässäni.
"Meillä on lasten äidin kanssa hyvät välit, ja tietysti seuraamme hänen toiveitaan ja kasvatusperiaatteitaan."
Meillä on toki omat tavat ja systeemit, ja lapset tietävät, miten meillä toimitaan ja miten kotona. Emme kuitenkaan ole kasvattamassa lapsia, vaan se on äidin asia. Me tuemme häntä siinä. Iltarutiinit ja vastaavat on lasten kannalta hyvä pitää samana kuin kotona, jotta lapset tuntevat olonsa turvatuksi.
Olen esikouluopettaja, ja ammattitaitoni vuoksi lasten äiti usein kysyy mielipidettäni eri kasvatusasioissa ja neuvoja, joita mielelläni hänelle annan. Muuten äiti ei sekaannu ollenkaan viikonloppuohjelmiimme.
"Äiti on alusta asti soittanut lauantaisin ja juttelee lasten kanssa."
Kun lapset 4-vuotiaina tulivat luoksemme, varsinkin poika oli erittäin herkkä ja takertunut äitiinsä. Tästä syystä äiti otti tavakseen soittaa kuulumiset. Tämä on mielestäni hyvä asia. Se tuo turvaa lapsille.
Voimme suositella kaikille tukiperheeksi ryhtymistä. Kuten alussa totesimme, tukiperheenä autamme, mutta saamme vielä enemmän.
Lisätietoa ja vertaistukea
Tukiperhetoimintaa järjestävät useat eri tahot, kuten Pelastakaa Lapset ry ja SOS-Lapsikylä.
Voit itse hakea tukiperhettä esimerkiksi tilanteessa, jossa tukiverkosto on pieni ja vanhempi kaipaa tukea omaan jaksamiseensa. Toiminnan avulla lapsi saa lisää turvallisia aikuisia ja mukavaa tekemistä. Pelastakaa Lapset ry:n verkkosivuilla voit suoraan täyttää hakulomakkeen, mikäli oma kuntasi on yhteistyökumppanina.
Kaikki voivat hakea tukiperhettä, ottamalla yhteyttä suoraan oman kunnan varhaiseen tukeen, perhekeskukseen tai lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin. Silloin kuntasi valitsee palvelutarjoajalta teille sopivan perheen.
Jos itse mietit millaista olisi toimia tukiperheenä, niin SOS-Lapsikylä kertoo verkkosivuillaan näin:
"Kuka voi ryhtyä tukiperheeksi?
Tukiperheeksi voi ryhtyä melkein kuka tahansa. Voit toimia tukiperheenä yksin tai puolison kanssa, ja sinulla voi olla omia lapsia tai ei lapsia ollenkaan. Tärkeintä on, että elämäntilanteesi on vakaalla pohjalla ja olet valmis sitoutumaan tukiperhevanhemmuuteen."