Lentoemännän työ keskellä ruuhkavuosia

Olen lentoemäntä ammatiltani ja kolmen tytön äiti. Epäsäännöllinen lentoemännän työ ja perheen yhdistäminen on joskus haastavaa. Tavanomaisesta poikkeavasta arjesta on kuitenkin vuosien saatossa tullut meidän perheemme normaali. Se on myös mahdollistanut monia sellaisia asioita, joita säännöllinen työ ei ehkä mahdollistaisi.

Olin työskennellyt lentoemäntänä jo vuosia ennen kuin tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi. Lentoemännän työ on todella säännöllisen epäsäännöllistä, ja olin tottunut siihen, että voin tulla ja mennä työvuorojeni mukaan miten sattuu.

Mieheni tekee säännöllistä toimistotyötä, joten yhteinen elämämme on mennyt aina omien työvuorojeni mukaan.

Kun aloin odottamaan esikoistamme, siirryin melko nopeasti maatöihin, koska lentäminen ei ole sallittua tietyn raskausviikon jälkeen. Tein sillon toimistotyötä maanantaista perjantaihin, mikä oli iso muutos aikaisempaan epäsäännölliseen työaikaani.

Olin esikoisemme kanssa ensin äitiyslomalla, jonka jälkeen jäin vielä vanhempainvapaalle. Sinä aikana sain tietää olevani raskaana, ja tulossa oli vieläpä kaksoset. Kaksoset syntyivät keskosina raskausviikolla 32, mikä oli sekin aikamoinen yllätys.

Vietimme ensimmäiset kuukaudet mieheni kanssa vuorotellen kotona ja sairaalassa. Koin silloin paljon riittämättömyyden tunnetta, koska en tietenkään pystynyt olemaan kaikkien lasteni luona yhtä aikaa. Uusi elämä sairaalassa olon jälkeen vaati myös totuttelemista.

"Arkemme lähti kuitenkin toimimaan kuin kone: ruokimme lapsia, vaihdoimme vaippoja, nukutimme ja lohdutimme."

Joinain öinä istuimme mieheni kanssa vauvat sylissä ja yritimme torkkua pieniä pätkiä. Välillä tuntui, että itsestä ei vain riitä kaikille. Erityisesti kannoin huolta siitä, että esikoinen, joka oli silloin vuosi ja kymmenen kuukautta vanha, jäisi huomiotta. Aikaa kuitenkin kului, ja arki pyöri rutiinilla.

Työhön paluu ja päiväkotiarki

Kun kaksoset olivat noin 2,5-vuotiaita ja esikoisemme neljävuotias, he menivät päiväkotiin. Itse jatkoin lentoemännän työtä osa-aikaisena. Osa työvuorostani oli yötyötä ja päivystystä, mutta paljon vapaapäiviä myös arkena.

Mieheni teki edelleen säännöllistä työtä, mikä mahdollisti sen, että lapset saivat olla tavallisessa päiväkodissa ympärivuorokautisen päiväkodin sijaan. Lapset olivat neljä päivää viikossa päiväkodissa, ja yhden päivän minun kanssani kotona. Jatkoin osa-aikaisena monta vuotta, melkein siihen asti, kunnes kaksoset aloittivat toisen luokan koulussa.

Töiden aloitus ja lasten pärjääminen ilman äitiä jännitti aluksi. Kaikki meni lopulta hyvin, mutta silti podin huonoa omaatuntoa siitä, että olen poissa lasten luota. Minulla oli ikävä heitä ja myös huoli heidän pärjäämisestään.

Mieheni oli myös paljon yksin lasten kanssa ja se oli hänellekin rankkaa pyörittää arkea yksin, kun itse olin töissä. Arki on tietenkin helpompaa, kun molemmat vanhemmat ovat samaan aikaan kotona. Vähitellen aloin kuitenkin tottua tilanteeseen, ja työvuorot saattoivat jopa tuntua omalta ajalta ja levolta.

Oli kiva päästä pois kotoa ja olla aikuisten seurassa.

Perheellisenä vuorotyö vaatii hieman lisäjärjestelyjä. Kollegoilta sai myös vertaistukea, koska monet heistä olivat laillani pienten lasten vanhempia maailmalla. Saamme aina kuukaudeksi kerrallaan työvuorolistat, joten kun lista tuli otimme kalenterit esiin ja kirjasimme niihin työvuorot ja kaikki lasten menot ja elimme arkeamme sen mukaan. Myös omat vanhempani saivat työvuorolistani, joten he tiesivät tarkkaan, missä olen ja milloin tulen.

"En aina välttämättä saanut vapaata päiväkodin tai koulun joulu- ja kevätjuhliin tai esimerkiksi myyjäisiin."

Saatoin olla viikonloput töissä ja ei ollut itsestään selvää, että olen vapaa hiihtolomilla tai jouluna. Koin välillä vaikeana sen, että meillä ei välttämättä ollut perhejoulua tai en päässyt lasten kevätjuhliin. "Normaalityötä" tekeville monet näistä ovat automaattisesti vapaita. Jostain on täytynyt välillä luopua, mutta siitäkin on selvitty.

Meidän perheemme normaali

Vaikka kaikki on mennyt hyvin, välillä sitä tulee silti miettineeksi, olisiko päässyt helpommalla, jos olisin tehnyt säännöllistä työtä. Lentoemännän työtä tehdessäni olen ollut paljon arkena kotona ja minulla on myös tavallista enemmän vapaapäiviä.

Kahdeksasta neljään työ tuntuisi rankalta, koska silloin moni asia pitäisi hoitaa iltaisin ja viikonloppuisin työpäivän ja -viikon jälkeen. Olemme myös onnekkaita, koska mieheni on pystynyt olemaan mukana päiväkodin ja koulun jutuissa ja lasten kanssa niinä iltoina ja viikonloppuina, kun itse olen töissä.

Meillä on kuitenkin ollut hyvin selkeä ja rutiininomainen arki. Minulla on monia kollegoita, jotka ovat yksinhuoltajia tai molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, jolloin heidän lapset ovat vuoropäiväkodissa. Isovanhemmat saattavat asua eri paikkakunnalla ja tästä syystä monessa perheessä on au pair tai nk. varamummo, joka auttaa lasten ja arjen kanssa.

Kun lapset olivat pieniä, minun oli vaikea ottaa omaa aikaa. Ehkä en ehtinyt tai tohtinut edes ajatella itsekkäästi, että lähtisin jumppaan tai tyttöjen matkalle. Meni vuosia ennen kuin arki lasten kanssa alkoi helpottamaan. Silloin pystyin jo paremmalla omallatunnolla jättämään lapset hoitoon.

Kolmen pienen lapsen kanssa jo kesämökille meno oli tarpeeksi iso projekti. Pitkään tuntui siltä, ettei meidän tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, koska meillä oli seikkailua yllin kyllin lähempänä. Arki alkoi helpottamaan myös, kun lapset aloittivat koulun. Itselleni jäi silloin vapaapäiviä, jolloin pystyin käymään omissa harrastuksissa ja hoitamaan kotiaskareet.

"Arkivapaat ovatkin työni suola. Tuntuu hyvältä, että oma aikani ei ole pois perheeltä."

Olen tehnyt lentoemännän työtä jo yli 20 vuotta, ja nyt lapsemme ovat jo teini-ikäisiä. He eivät tiedä eivätkä edes osaa kuvitella, millaista olisi, jos minä olisin kotona tai tehnyt säännöllistä työtä. Lapset ovat tottuneet siihen, että äiti tulee ja menee. He eivät olleet moksiskaan siitä, että joku muu hakee heidät päiväkodista.

Lentoemännän työn ja arjen yhdistäminen saattaa vaatia hieman vaivannäköä, mutta työ ja työkaverit ovat parasta. Uskon, että vaivannäkö on kannattanut. Sanoisin muille samanlaisessa tilanteessa oleville, että rohkeasti vain epäsäännöllisen elämän pariin. Kyllä te pärjäätte! Tai kannattaa ainakin kokeilla.

Lisätietoa ja vertaistukea

Töihin paluuta kannattaa suunnitella etukäteen. Selvitä hyvissä ajoin osa-aikatyön mahdollisuuksia tai kumppanisi mahdollisuuksia joustavaan työaikaan tai oman alueen vuoropäiväkotien toimintaa. Jos perheelläsi on tukiverkosto, kannattaa heidän kanssa myös suunnitella perheen arkea ja vastaanottaa kaikki mahdollinen apu.