Raskausviikko 26
Yhdistetään liikkuminen ja perheen arki
Liikuntaa ei pidä raskausaikana unohtaa. Toki kaikilla on kuntonsa ja vointinsa perusteella täysin eri edellytykset harrastaa liikuntaa raskauden aikana.
Ei kannata lähteä vertaamaan kaverin mahdollisuuksia liikkua raskauden aikana tai seurata somesta, kuinka jonkun treeniä raskaus ei näytä häiritsevän lainkaan. Siitä tulee vain paha mieli.
Itse en ole koskaan raskauksien aikana voinut urheilla, koska en ole halunnut edes juosta. Juokseminen on tuntunut epämiellyttävältä, samoin kuin pulssin nouseminen yli 125:n.
Liikuntani on ollut käytännössä liikkumista, eikä mitään tavoitteellista treeniä tai urheilua. Arkiset askareet olen pyrkinyt raskaudesta huolimatta tekemään normaaliin tapaan. Siinä riittää jo aika paljon tekemistä, kun käy kaupassa ja siivoilee. Etenkin, jos samalla huolehtii lapsista.
Kävelylenkit ja yleinen ulkoilu eri maastoissa on tehnyt hyvää sekä keholle että mielelle. Ulkoilma piristää ja liiallinen lepo on ainakin omalla kohdallani vain väsyttänyt enemmän. Olemme kaikki kuitenkin erilaisia. Kuuntele tarkasti omaa kehoasi ja omaa hyvinvointiasi. Turvallinen liikunta on hyvinkin tärkeä asia raskauden aikana.
Liikuntaohjeita saa neuvolasta, ja lääkärit kertovat mahdollisista rajoituksista raskauden seurannassa. Jos olet epävarma ja mietteliäs tai haluaisit konkreettisia ohjeita, voit esimerkiksi käydä keskustelemassa ja saamassa yksilöllisiä ja henkilökohtaisia ohjeita äitiysfysioterapeutilta. Lantionpohjan treeniä ei myöskään saa unohtaa. Se on mielestäni aina ollut jotenkin hirmu vaikea muistaa ja saada järkevästi suoritettua.
Itse olen kääntynyt äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutti Janna Rosenqvistin puoleen, kun joku asia on askarruttanut. Jannan blogikirjoituksia voit lukea asiantuntijablogeista.
Voit lukea häneltä esimerkiksi fysioterapiasta ja liikunnasta kertovan jutun "Raskausajan fysioterapia auttaa nauttimaan ainutlaatuisesta raskaudesta".
Sikiö liikkuu myös...
Tässä vaiheessa sikiö potkii vatsassa valtavasti. Joka kerta, kun olen syönyt, alkaa liikehdintä, joka jatkuu vilkkaana ainakin noin puoli tuntia. Välillä potkut suuntaavat suoraan alaspäin ja painavat ikävästi virtsarakkoa. Kun muutenkin juoksen vessassa koko ajan, ei asiaa ainakaan helpota se, että yhtäkkiä virtsarakkoa kohti tulee lisäpainetta. Huh jestas sentään...
Liikkeet ovat kuitenkin merkki siitä, että vauva voi hyvin, joten ne ovat meille ihania viestejä. Liikkeet tuntuvat jo selkeästi vatsan ulkopuolella. Tämä on ollut mahtavaa esikoiselleni, jota liikkeiden tunteminen on auttanut ymmärtämään, että äidin vatsassa on oikeasti jotain, joku pikkutyyppi, joka kasvaa ja kasvaa.
"Kohta vauva on valmis", lapsi toteaa innostuneena. Yritän vähän rajoittaa hänen innostustaan ja huomaan, että mieheni tekee samoin. En ihan tiedä miksi, mutta ehkä aikaisemmat kokemuksemme ovat tehneet meistä hyvin varovaisia.
Tietoisuus, että jotain voi oikeasti mennä pieleen, on kuitenkin vielä meidän molempien muistissa. En halua edes ajatella, kuinka sellaisesta asiasta kertoisimme esikoiselle. Mieheni sanoo hänelle ehkä vielä enemmän, että pitää odottaa loppuun asti, kunnes vauva on kasvanut valmiiksi.
