Raskausviikko 34
Joulun taikaa ja sikiön kehitys
Joulu on ennen kaikkea perhejuhla. Esikoiseni on syntynyt aika loppuvuodesta, joten häntä odottaessa en ollut raskaana joulupyhien aikaan. Hän viettikin ensimmäisen joulunsa ennen ristijäisiään vain muutaman viikon ikäisenä.
Pienestä asti hän on ollut jouluihminen. Neljä-viisivuotiaana hän alkoi kertoa minkälaisia jouluperinteitä meidän kuuluisi toteuttaa. Hän oli varmaan päiväkodissa kuullut erilaisista joulun valmisteluun liittyvistä asioista, joita hän ehdottomasti halusi myös meidän tekevän.
Ulko-oven viereen piti askarrella pieni tonttuovi ja pipareita ja glögiä tuli jättää illalla tontulle. Joulukoristeita tulee olla kotona aivan joka paikassa, myös hänen oma huoneensa koristellaan. Joulupukille kirjoitetaan ja hän on hyvin huolissaan, kuinka joulupukki ehtii kaikkien lasten luokse.
Leipominen on tietenkin myös tärkeää, eikä joulutortut ja piparit riitä, vaan tulee tehdä myös piparkakkutalo. Sellaista en ollut ikinä aikaisemmin tehnyt. Joten onneksi hänelle riittää valmiit talopalat, jotka koristellaan ja sitten liimataan kiinni valmiilla sokerimassalla.
Ja joulumusiikki on myös tärkeässä roolissa. Hän jopa haluaa tanssia joulukuusen ympäri jouluaattona. Oma kinkkukin pitää aina paistaa, joten siihenkin olen joutunut perehtymään. Ja urheasti hän myös maistoi pienestä pitäen kaikkia joulupöydän ruokia, ihan vaan sen vuoksi, että ne ovat jouluruokia 😊
Sisaruksista ja useammasta lapsesta olen täällä blogissa kirjoittanut eri otteeseen. Vaikka itse olen toki toivonut lisää lapsia, niin ehkä kuitenkin se suurin toive on ollut saada sisaruksia esikoiselleni. Nämä tunteet nousevat pintaan, etenkin näin joulun aikaan. Meillä on paljon ystäviä ympärillämme ja paljon erilaisia perinteitä heidän kanssaan, mutta joulupyhät ovat kuitenkin lähinnä perheen ja sukulaisten kesken vietettyä juhla-aikaa.
Tänä jouluna tuntuu erityisen hyvältä, kun vatsassani kasvaa esikoiseni tuleva sisar. Maltan tuskin odottaa, kun hän jo toivottavasti ensi jouluna saa touhuta joulupuuhiaan siskonsa kanssa. Vaikka toki kestää vielä vuosia, ennen kuin sisko kykenee osallistumaan itse jouluvalmisteluihin.
Ja minä en sitten tänä vuonna saa syödä joulupöydästä juuri mitään.... Tai siis saan toki syödä esimerkiksi kinkkua, laatikoita ja kypsennettyjä ruokia. Mutta oma suosikkini on ehdottomasti kalapöytä, eikä mätiä, graavikaloja, silliä tai muita herkkuja voi syödä. Ruokarajoituksista voit lukea lisää täältä.
Rautainfuusio ja sikiön tilanne
Alkuviikosta kävin keskustelemassa oman gynekologini kanssa rauta-arvoistani. Viikolla 19 olin saanut rautainfuusion matalan ferritiinin sekä raudan imeytymishaasteiden vuoksi. Gastriitti aiheuttaa suuria haasteita kaikkien rautavalmisteiden kanssa. Näistä asioita kerron tarkemmin viikon 16 kirjoituksessa.
Hemoglobiiniarvo ei ole hälyttävä, mutta kuitenkin melko matala. Ferritiiniarvo sen sijaan on niin matala, että käytännössä mitään rautavarastoja ei ole. Synnytyksen lähestyessä ja sikiön kasvaessa, sain vielä yksityisellä lääkäriasemalla toisen rautainfuusion loppuviikosta.
Kun olin gynekologini luona, hän vielä samalla tarkasti sikiön tilannetta tavallisella gynekologisella ultraäänellä. Se ei ole mikään rakenneultra, mutta sain kuitenkin tietää, että sikiö painaa tässä vaiheessa ja noin 1,9 kiloa ja rakenteiden mitat ovat keskikäyrällä.
Istukka on takaseinämässä ja näyttää normaalilta, samoin napanuoran virtaus on normaali. Lapsivettä on myös onneksi normaalisti. Viime raskauden aikana minulla on normaalia enemmän lapsivettä, mutta myös turvotusongelmat olivat eri luokkaa kuin nyt.
Sikiön kehitys viimeisen kolmanneksen aikana
Raskauteni on jo edennyt niin pitkälle, että kaikista kriittisimmät viikot alkavat olla takana päin ja sikiön ennuste syntyessään olisi jo erittäin hyvä. Kriittisin alue olisi keuhkojen seuranta, ettei vauvalle tule hengityskatkoksia. Vauvan maksa ja muut sisäelimet eivät myöskään olisi vielä valmiita, jonka vuoksi vereen kertyisi bilirubiinia ja keskosen pitäisi saada sinivalohoitoa.
Kun viimeinen raskauskolmannes alkoi, moni asia oli vielä vasta kehitysvaiheessa, mutta kuitenkin sikiöllä oli jo parempi todennäköisyys jäädä henkiin ja pärjätä keskosena ulkomaailmassa. Viikoista 28-29 sikiö olisi kuitenkin syntyessään ollut "hyvin ennenaikainen keskonen". Tulevilla raskausviikoilla 35-36, sikiön kehitys on jo tilanteessa, jossa vauva olisi syntyessään vain "hieman ennenaikainen". Kaikki viikosta 37 eteenpäin syntyneet ovat jo luokitukseltaan täysiaikaisia, joten siihen on enää jäljellä 3 viikkoa.
Sikiö kerryttää paljon massaa viimeisten viikkojen aikana. Erityisen tärkeää on ihonalaisen rasvakerroksen lisääminen, jota tarvitaan vauvan syntyessä sekä eristämään lämpöä että energianlähteenä. Esikoiseni oli syntyessään 4155 g. Vatsassani olevan sikiön painoarvio oli gynekologin ultrassa noin 1900 g. Jos syntymäpaino olisi suunnilleen sama, niin sikiön painon tulisi vielä tuplaantua. Huh, on ihan ymmärrettävää, että äidillä on seuraavien viikkojen aikana hieman tukalat oltavat.
Aivojen kehitys jatkuu kovaa vauhtia ja sikiölle muodostuu uusia hermoyhteyksiä ja myös aivojen tilavuus kasvaa. Kun aivopoimut kehittyvät ja uurtuvat, niin sikiön aivoihin mahtuu yhä enemmän ja enemmän aivosoluja. Aivojen tilavuus kasvaa myös paljon vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana.
Sikiöllä on käynnissä hengitysharjoitukset, joihin liittyy myös hikka, joka auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen kohdun ulkopuolella. Sikiö harjoittelee myös koko ajan nielemistä ja pissaamista. Lapsivesi onneksi puhdistuu koko ajan, kun se uusiutuu noin kolmen tunnin välein. Nimenomaan lapsiveden nielemisestä sikiön suolistoon muodostunut hyvin tummaa ulostetta, joka on syntyneen vauvan ensimmäinen kakka, ns. lapsenpihka tai pihkakakka.
Raskauden eteneminen kuvana
